Onhan se kauheen kiva, kun on lämmintä. Ei palele. Lämpötila kävi jo yli 30 asteen tänään eikä koko viikkona ole tullut vettä pisaraakaan. Ihan kiva muuten, mutta kun tommosen vähän reilun puolivuotiaan lapsen kanssakin olis kiva ulkoilla! Vaunut on mustat (tottakai!) joten niissä lämpötila nousee semmosiin asteisiin, että kamelitkin ois ihmeissään. Eilen ei juuri nokkaa ulos pistetty, pitkähihasessa ja -lahkeisissa ois ukko kiehunut ja vähemmissä vaatteissa varmasti palanut. Tänään jo sentäs vähän tuulikin, niin käytiin koko perhe pyörälenkillä. Yhteensä nelisen tuntia oltiin liikenteessä, käytiin vähän jädellä ja mäkkärillä syömässäkin. Pitihän se ottaa takasin, mitä muuten ois vaikka vahingossa laihtunut...

En tiedä, saiko juniori lievän auringonpistoksen reissussa, kun on koko illan lähinnä kiukutellut, vai liekö tuo hampaita pukkaa edelleenkin. Edessä alhaalla ikenet jo pullottaa, joka päivä odotan, koska lusikka niihin syöttäessä kilahtaa. Täytyy muuten välikommenttina mainita, että jos useimmilla lapsilla ruokahalu häviää ja päiväunet on pätkittäisiä lämpötilan noustessa, niin meillä kävi päinvastoin! Ruokaa saa lappaa avonaiseen suuhun niin paljon kuin kerkiää ja lapsi, joka yleensä ei nuku juuri varttia pitempään kerrallaan, veti eilen ensin yli 2h päikkärit ja päivän mittaan vielä kahdet yli tunnin päikyt!!! Oli siinä äitillä ihmettelemistä, mitä sillä kaikella ylimääräisellä ajalla tekisi, mitä ei tarvi lasta kannella! Sain sitten pestyä viimein olohuoneen ikkunat + ikkunapellit ulkopuolelta, siistittyä pihaa, pestyä 5 koneellista pyykkiä, siivottua keittiön ja järjesteltyä vähän muutenki paikkoja. Ruhtinaallista. Pienistä asioista se hyvä mieli loppujen lopuksi on kiinni. Niin kuin hyvästä ruoasta.